Tietoa yrteistä

Maustebasilika eli basilika (Ocimum basilicum) on yksivuotinen pensasmainen ruohovartinen kasvi, joka on maailman käytetyimpiä mauste- ja aromikasveja. Sen lehtiä ja nuoria latvuksia käytetään salaattien, pizzan, juusto- ja liharuokien maustamiseen. Maustebasilika on suosittu lisä erityisesti tomaatti- ja valkosipuliruoissa. Tärkeimmät viljelymaat ja -alueet ovat Ranska, Egypti, Unkari, Kalifornia ja Intia. Basilikaa käytetään yleisesti tuoreena. Kuivattuna basilika menettää suuren osan maustaan.

Basilikaa voi käyttää myös hedelmien kanssa tai hedelmähilloissa ja -kastikkeissa. Yleisiä hedelmiä ovat mansikka, vadelma ja tummat luumut.

Aasialaisilla basilikoilla on apilamainen aromi, joka on vahvempi kuin Välimeren basilikoissa. Vietnamilaisessa ja kiinalaisessa keittiössä käytetään basilikaa myös keittoihin.

Sitruunabasilikalla on vahva sitruksen maku ja tuoksu, ja eroaa täten muista basilikoista. Sitä käytetään laajalti Indonesiassa.

Basilika on alkuperältään kotoisin Aasiasta ja Afrikasta. Eurooppaan basilika saapui todennäköisesti Aleksanteri Suuren joukkojen mukana vuosien 356–323 eaa. Englantiin basilika saapui 1500-luvun puolivälissä.

Tähkälaventeli (Lavandula angustifolia) on sinikukkainen ruohovartinen kasvi. Se voi kasvaa yli metrin korkuiseksi. Se on vihreä ympäri vuoden, ja kukkii heinäkuusta syyskuuhun.

Laventeli on voimakastuoksuinen yrtti, jota on käytetty paljon etenkin hajusteena. Roomalaisilla oli tapana lisätä laventelia kylpyveteensä tuoksuksi.

Sitä ennen sitä käytettiin kuitenkin tuomaan tuoksuaromia ruokaan. Lehtiä käytettiin liharuoissa ja karamellisoituja laventelinkukkia käytettiin makeiden ruokien koristeluun. Provencen yrtit -mausteseoksessa on yleensä mukana tähkälaventelia. Laventeli on kuivan maan kasvi, jota esiintyy luonnonvaraisena läntisen Välimeren alueella. Se soveltuu myös viljeltäväksi.

Laventelia voidaan käyttää myös sekoitettuna hierontaöljyyn.

Minttu (Mentha) on luonnonvarainen ja monivuotinen yrtti. Maailmassa on arviolta 1200 erilaista minttua.

Suomessa minttua on perinteisesti totuttu käyttämään lammasruokiin ja jälkiruoissa. Minttu sopii hyvin myös kesäjuoman mausteeksi yhdessä sitruunan kanssa yhdistettynä spriteen ja valkoviiniin.

Kuubalainen cocktail-juoma, Mohito unohtamatta.

Mäkimeirami eli oregano (Origanum vulgare) on vanha antiikin ajoilta asti käytössä ollut mausteyrtti, joka on alun perin kotoisin Italian alueelta. Se on monivuotinen, hoikkajuurakkoinen noin 20–80 cm korkea kasvi ja voimakas tuoksultaan. Lehdet ovat lyhytruotisia ja muodoltaan puikeita. Lehdet ovat matalahampaisia tai ehytlaitaisia ja vaaleakarvaisia. Oregano viihtyy lehtoniityillä, kallioilla ja kivikkoisilla rinteillä. Oregano on suosittu mauste italialaisessa keittiössä, erityisesti pizzassa ja kreikkalaisessa keittiössä. Vanha kansa käytti oreganoa kalamausteena erityisesti silakan seurana. Maustehyllyjen oregano on sekoite, johon käytetään mäkimeiramin versojen ohella lähisukuisia maustemeiramia (Origanum majorana) ja turkinmeiramia (Origanum onites).

Persilja (Petroselinum crispum) on kaksivuotinen ruohovartinen yrtti. Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta tämän Apiaceae-heimoon kuuluvan kasvin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista. Nykyisin persilja kasvaa villinä monin paikoin Etelä-Euroopassa ja Aasiassa. Persiljaa käytetään yleisesti kastikkeissa ja keittoihin. Se sopii lihan sekä kalan että lintujen mausteeksi ja myös juusto- ja munaruokiin, kasvis- ja pastaruokiin. Kähärälehtipersiljaa käytetään mehevän vihreän värinsä johdosta koristeena voileipäkakuissa ja voileivissä.

Persiljaa tunnetaan kolme tyyppiä, kähäräpersilja (sammalpoimuinen) Petroselinum crispum var. crispum, silopersilja Petroselinum crispum var. neapolitanum, jajuuripersilja, P. crispum var. radicosum tai P. c. var. tuberosum. Suomessa persiljoista on mausteena suosituin kähärälehtipersilja.

Silolehtipersilja oli aiemmin Suomessa vähän käytetty ja harvoin tarjolla mutta on nyttemmin kasvattanut suosiotaan.Juuripersilja kasvattaa porkkanan näköisiä, pitkiä ja kapeita juuria, joita käytetään juuresten tapaan.

Rakuuna (Artemisia dracunculus syn. Artemisia dracunculoides), jota kutsutaan myös nimillä maustemaruna ja dragonia, on monivuotinen yrttikasvi, jonka käyttö nykyisellään rajoittuu lähes yksinomaan maustamiseen. Sitä viljellään ympäri maailmaa, etenkin Ranskassa ja Italiassa. Luonnonvaraisena rakuuna kasvaa Etelä-Venäjältä Siperian halki ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Pohjois-Amerikassa. Rakuuna on olennainen osa etenkin ranskalaista ja armenialaista keittiötä. Koska rakuunassa on suolaisenomainen vivahde, sitä on suositeltu suolattoman ruokavalion lisäksi.

Ranskalainen rakuuna on yrtin kahdesta muunnoksesta tunnetumpi ja maultaan maineikkaampi. Sitä voidaan kasvattaa Suomessa monivuotisena, mutta venäläiseen rakuunaan verrattuna se on talvenarempi. Ranskalainen rakuuna ei tuota lainkaan siemeniä.

Kasvi tuotiin Eurooppaan Länsi-Aasiasta ristiretkien aikaan. 1500-luvulla rakuunan käyttö oli yleistynyt Euroopassa aina Britteinsaaria myöten. Antiikin kulttuureille tämä rohto oli tuntematon.

Rosmariini (Rosmarinus officinalis) on ainavihanta yrtti, jonka neulasmaisia lehtiä käytetään ruoanlaitossa ja yleensä maustamisessa. Rosmariinin alkuperä onVälimeren alueella, jossa rosmariinipensaat saattavat kasvaa kahden metrin korkuisiksi. Rosmariini kuuluu Lamiaceae-heimoon, johon kuuluu paljon mintun sukuisia yrttejä. Rosmariinin nimi tulee latinasta rosmarinus, joka tarkoittaa meren kastetta tai merenruusua.

Rosmariinin runko on puumainen ja kasvumuotoja on matalista lajeista aina yli metrin korkuisiin pensaisiin. Rosmariinin kukkia on monen värisiä, valkoisista vaalenpunaisiin ja sinisiin. Tuoreita tai kuivattuja rosmariinin lehtiä käytetään mausteena ennen kaikkea Välimeren keittiössä. Kasvista tislataan myös eteeristärosmariiniöljyä.

Suomessa rosmariinia voi kasvattaa kesäisin ulkona ruukussa tai maassa, mutta pohjoisen kylmää talvea se ei kestä. Yrtin voi antaa talvehtia sisätiloissa noin 10 asteen lämmössä. Talvehtimisen aikana rosmariinia tulee kastella normaaliakin kevyemmin, vaikka muutenkaan kasvi ei viihdy märässä maassa.

Rosmariinilla kerrotaan olevan muistia parantavia vaikutuksia ja sitä pidetäänkin muiston ja muistamisen symbolina.

Ruohosipuli eli ruoholaukka (Allium schoenoprasum) on sipuleiden sukuun kuuluva monivuotinen maustekasvi. Se kasvaa noin 30 cm korkeaksi. Sillä on sileät, putkimaiset lehtivarret, joiden päähän puhkeaa violetit tupsumaiset kukat, joiden halkaisija on noin yhden sentin.

Ruohosipulia kasvaa villinä Venäjällä ja merenrannoilla Länsi-Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Suomessa ruohosipulilla on kaksi alalajia, kallioruoholaukka ja ruijanruoholaukka, jota tavataan vain Utsjoen kyläkedoilla ja rannoilla ja Inarissa. Ruijanruoholaukka on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.

Salviat (Salvia) ovat huulikukkaiskasveihin (Lamiaceae) kuuluvien kasvien suku, johon kuuluu yli 900 lajia. Tunnetuin salvialajeista lienee maustekasvina käytettyryytisalvia (Salvia officinalis).

Euroopassa salvialajeja kasvaa luonnonvaraisena mantereen etelä- ja keskiosissa. Pohjoisempana ne ovat levinneet ihmisen toiminnan seurauksena.

Ryytisalvia (Salvia officinalis) on monivuotinen siemenkasvi, joka kasvaa luonnostaan Välimeren alueella. Sitä on jalostettu niin pitkään, että satoja muunnoksia on kehittynyt. Lehdet voivat olla esimerkiksi vihreitä, violetteja, keltaisia, harmaita tai näiden sekoituksia. Koristeelliset lajit eivät sovi mausteeksi niin hyvin kuin tavallinen harmahtava lajike.

Salvia tulee latinan sanasta pelastaa ja se viittaa kasvin lääkinnällisiin ominaisuuksiin. Perinteisesti ryytisalviaa on totuttu käyttämään mausteena hyvin rasvaisissa porsasruuissa vähentämään rasvaisuuden makua, esimerkiksi hernekeitossa. Kasvi kasvaa noin 70 senttimetriä pitkäksi. Se kukkii kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana.

Timjami eli tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris) on huulikukkaiskasveihin (Lamiaceae) kuuluva, keskiajalta lähtien yrttinä ja lääkkeenä tunnettu ja käytetty puolipensas. Timjami kasvaa villinä Välimeren ympäristössä. Suomessa se on avomaanviljelyssä yleensä yksivuotinen. Kasvin latinankielinen suvun nimi thymus viittaa rohkeuteen ja voimaan. Myös tuoksuvaa uhria tarkoittava kreikan sana thymon liitetään joskus kasviin.

Ruoanlaittoon timjami sopii erinomaisesti, sillä sen maku ei juurikaan häviä kuumennettaessa. Timjami sopii erityisesti viinipohjaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Sitä voi käyttää myös yrttiteessä ja esimerkiksi juuston marinoinnissa. Timjamin pienet kukat sopivat salaatteihin ja ruuan koristeluun.